Taas yksi näyttelykesä takana

Maanantai 12.7.2010 klo 9:42

Blogiin kirjoittaminen on ollut aika vähäistä viime aikoina... no, eihän edellisestä merkinnästä ole vielä vuottakaan.

Talvi kului hiljaiselossa pakkasia pidellessä. Lumihangessa oli hyvä juosta, koirien turkit pysyivät puhtaina ja kuivina... viime talvi olikin oikea villakoirien ja heidän ihmistensä toivetalvi! Toukokuussa aloitimme näyttelykäynnit siinä toivossa, että sekä Tuisku että Vinski saisivat viimeiset sertinsä ja muotovalion arvon.

Viime viikonloppuna vietimme näyttelykesän 2010 päättäjäisiä Karjaalla ainakin Vinskin ja Tuiskun osalta. Tälle kesälle asetetut tavoitteet - muotovalion titteli kummallekin pojalle -  täyttyivät jo viikko sitten, kun Vinski sai vielä yhden sertin Forssan näyttelyssä. Tuiskun sertit täyttyivät jo toukokuussa. Tuisku lähtee joksikin aikaa kasvattajansa luokse Pietariin, käy siellä näyttelyissä ja saattaapa se tavata jonkun kauniin puudelineitosenkin samalla ressulla.

Vinskillä oli muutenkin oikein mukava parin kuukauden näyttelyputki - saaliina kolme sertiä, 4xROP ja 2xPU2. Jatkossa Vinskin näyttelykäynnit harvenevat, mutta ainakin muutama kansainvälinen näyttely sekä ulkomaanvisiitti pitää vielä hoitaa...

Isovillakoirakasvatitkin yllättivät tänä kesänä - Mimmin pentueveli Uskomattoman Musta Mies (Wagner) sai kesäkuussa ensimmäisen sertinsä. Se on nyt 4-vuotias, erinomaisessa kunnossa ja sen turkkikin alkaa vähitellen olla toipunut "pikkuveljen" käsittelystä. Sertin sai myös Uskomattoman Nopea Nasta, joka nyt 2,5 vuoden ikäisenä osallistui viralliseen näyttelyyn vasta toisen kerran elämänsä aikana. Nastalle ei ole koskaan  suunniteltu varsinaista näyttelyuraa, mutta Hakunilan menestyksen innoittamana käymme varmaan vielä koettamassa, mahtaisiko se miellyttää muitakin tuomareita! Näistä onnistumisista kuuluu kiitos Wagnerin omistajille Kahloksille sekä Åhlin perheelle Nastan osalta.

Pentujakin on kevään aikana syntynyt: Tuisku sai 5 mustaa pentua (3+2) kuvankauniin Goldfire´s Carmindan eli Minnin kanssa. Minni ei ole koskaan käynyt näyttelyssä, mutta se on hyvin kaunis ja vielä nyt 6-vuotiaanakin aivan terve (minkä lisäksi silmät ja polvet olivat tarkastuksessa ok). Olen todella iloinen, että sain yhdistettyä valkoiseen Minnin isän Lifelong Casanovan verenperintöä. Tästä yhdistelmästä jätin sijoitukseen yhden nartun, Uskomattoman Mageen Mailiksen eli Donnan. Pentu on nyt kohta 4 kk ja todella lupaava!

Toinen pentue (2+2) syntyi Lumille, isänä on harmaa nouseva tähti Olymbinar´s Hero`s Crest. Pennut ovat toistaiseksi vielä mustia, tosin yhdellä on rinnassa valkoinen tähti. Silmät ovat juuri avautumassa ja jännitämme, tuleeko pennuista sinisiä vai harmaita - sen näkee vasta lähempänä luovutusikää.

Terveisiä Bratislavasta

Lauantai 17.10.2009 klo 0:53 - Annikki

Vaikka meidän piti käydä vain kurkistamassa suuren maailman touhua ja nauramassa sille, nauru loppui lyhyeen kun Vinski sai juniorimaailmanvoittajatittelin ! Se oli kaunein esille tuoduista yhdeksästä junioriuroksesta, arvostelu alkoi sanoilla Very stylish.... Kiitos Kaisulle, joka erehtymättömillä saksillaan taikoi nuoren koiran continentalista siedettävän näköisen.

Juniorinarttuja ei kilpailussa ollut yhytäkään, kummallista. Nyt harmaiden tai punaisten tai aprikoosien juniori-ikäisten narttujen omistajia varmaan harmittaa.... kuten Vinskin kasvattajaa, joka jätti itselleen Vinskin siskon, Elektran. Mutta minkäs voit, juna meni jo!

Loppujen lopuksi World Dog Show on vain yksi koiranäyttely, joka on ostanut tittelistatuksen isolla rahalla. Moni koira oli siellä vain omistajan suuren egon takia, ainakin kehässä näkyi paitsi upeita, myös keskinkertaisia koiria. Mutta kehässä omistajan ego ei näy, ainakaan paljon. Siksi sopii toivoa, että parhaat koirat voittivat!

Neljän koiran kesä

Keskiviikko 16.9.2009 klo 9:58

Vinskin näyttelyt alkavat tältä kesältä olla ohi.  Saldoksi tuli Baltian Juniorivoittaja -titteli ja kaksi sertiä. Tämä meille riittääkin toistaiseksi.  Lokakuun alussa lähden Vinskin kanssa Slovakiaan katsomaan suuren maailman menoa ja nauramaan huippukenneleiden menolle - olen kuullut että "parhailla" koirilla on omat tiiminsä, joihin kuuluu mm. trimmaaja, stylisti ja ravintoterapeutti.  No, onhan Vinskillä ihan ok mahdollisuudet olla paras juniori, mutta aika pienet sellaiset, kun näyttelytoiminta on meille kuitenkin vain hauska harrastus.

Muuten Vinski on kesän aikana kehittynyt kovasti, lopettanut kasvunsa 64 cm:n kohdalle ja alkanut kasvattaa lihaksia luuston peitoksi. Sen mieliharrastus on kaupunkijänisten jahtaus, ikävä kyllä. Toiseksi hauskinta on edelleen muoviesineiden järsiminen ja kolmanneksi hauskinta palloleikit minun kanssani. Tokoilu on jäänyt kesän aikana vähälle, nyt lokakuun aikana meillä on tarkoitus liittyä johonkin sisällä treenaavaan ryhmään.

Mimmin agility on jatkunut koko kesän ja tulee jatkumaan talvikaudellakin.  Koira toimii todella hienosti ja on nopea kuin nuoli, ohjaajasta ei voi sanoa samaa.

Tuiskukin on ollut erinomaisessa näyttelyvedossa elo-ja syyskuun aikana, mutta ilman sen suurempaa menestystä. Koira on muuten kaunis, mutta arvosana laskee aina sen jälkeen, kun tuomari on kurkistanut sen suuhun. Alaleuasta puuttuu yksi etuhammas, minkä se menetti luuta järsiessään yksivuotiaana. Hylkäävä virhe, rotumääritelmän mukaan. Hammaskarttaa ei tullut aikoinaan otettua, joten se siitä... Urbaanilegendan mukaan harvahampaisia näyttelykoiria on ennenkin ollut, ja jotkut niistä jopa saavuttaneet kansainvälisen muotovalion tittelin, joten ei meitä ihan noin vain lannisteta!

Nolo ulosheitto näyttelykehästä!

Sunnuntai 5.7.2009 klo 12:05

Eilen Vinski kävi kolmannessa virallisessa näyttelyssään, Sointu ensimmäisessä. Sointu sai punaisen nauhan ja ok arvostelun, olen samaa mieltä kaikesta mitä tuomari kirjoitti - kaunis pää, hyvä ilme, hieman lyhyt kaula, hyvä ylälinja ja hännän kiinnitys ym. Laitan arvosteluja kunkin koiran sivulle kunhan ehdin.

Mutta Vinskin viime hetkellä vaihdettu tuomari Harto Stockmari mittasi 66 cm:n korkeaksi, ja hylkäsi, hm! Kotona mitattuna  - Kennelliitosta ostetulla virallisella mitalla - Vinski on tällä hetkellä 63,5 cm, eli vähän liian suuri, mutta ei niin paljon että ansaitsisi siitä potkun persauksille. Tuomari mittasi koiran kolmeen kertaan - ilmeisesti hän ei itsekään tahtonut uskoa tulosta. No, alapa siinä nyt riitelemään näyttelykehässä. Ei auta kuin kohauttaa harteitaan ja yrittää valita jatkossa tuomareita, jotka osaavat arvostaa näyttävää ja sopusuhtaista urosta.

Ja toivoa, ettei Vinski enää tästä ainakaan kovin paljoa kasva.... pääasia lienee silti, ettei koira tuomarin mielestä ollut liian ruma vaan liian iso ;)

 

 

Pennut kasvavat

Maanantai 1.6.2009 klo 10:16

Pennut ovat nyt kaksi ja puoli viikkoa vanhoja. Silmät ovat avautuneet mutta muuten ne ne eivät tee juuri muuta kuin imevät maitoa, nukkuvat ja kasvavat. Tämä on helppoa ja mukavaa, kun Lumi-emo tekee kaiken työn.

Suurin pennuista syntyi isompana kuin Taikan isovillakoirapentueen pienimmät pennut, ja kasvaa samaa vauhtia. Tuleekohan siitä isovillakoira? Vitsi vitsi. Ylisuurta keskaria ei käsittääkseni voi siirtää isovillakoiraksi, vaikka isoksi kasvaneen kääpiön voi rekisteröidä keskariksi, ja toyn  kääpiöksi. Tämä tuntuu hassulta, varsinkin kun tiedän Suomessakin tehdyn ainakin yhden isovillakoira-keskariristeytyksen jalostustoimikunnan luvalla.  Koko-.ja väriristeytykset ovat ainakin tällaisen maalaiskasvattajajärjen mukaan omiaan lisäämään rodun geenipohjaa, ja niitä pitäisi rohkaista tai ainakin saada tehdä perustellusti. No, onneksi ainakin väriristeytykset on nykyään sallittu, kokoristeytysten vaatiminen voisi olla jo liikaa...

Kolme pientä tytöntylleröä

Torstai 21.5.2009 klo 14:21

Viime viikonloppuna Lumin hartaasti odotetut pennut syntyivät. Synnytys sujui hyvin, poltot kestivät iltayöstä aamukuuteen, jolloin suurin pentu (280 g) syntyi. Seitsemältä sille syntyi pikkuruinen sisko (180 g), ja Lumi rauhoittui, halusi käydä ulkona ja alkoi imettää vastasyntyneitä. Oletin, että sisarukset olivat siinä enkä enää valvonut pentulaatikon vierellä. Neljän tunnin kuluttua sitten kuulin taas rääkäisyn - vielä yksi! Sekin oli tyttö (240 g).

Pienin pennuista jää varmaankin kääpiöksi, ainakin se on paljon kahta sisartaan sirompi. Siskokset ovat kuitenkin kaikki kovin pirteitä ja kasvavat hurjaa vauhtia. Lumi hoitaa pentunsa  esimerkillisen tunnollisesti, eikä vieläkään poistu pentukopasta kuin muutaman minuutin pikaisille tarpeidentekoreissuille.

toy, kääpiö, keskari, iso ja Vinski

Perjantai 10.4.2009 klo 22:52 - Annikki

No nyt nuo pennut täyttivät jo kymmenen kuukautta!  Aika lentää nykyään järjettömällä vauhdilla.

Toyvillakoriaa meillä ei ole, mutta kaikki muut otsikossa näkyvät kokomuunnokset löytyvät (kääpiö Sointu, keskari Tuisku, iso Mimmi ja Vinski). Vinskin kasvaminen on ollut hirmuista ja sen säkä  hipoo jo sallitun koon ylärajaa. Toivottavasti kasvu loppuu pian, ettei tuomareille tule liikaa sanomista...

Tässä iässä tuntuu alkavan myös takkuvaihe. Soinnun pehmeä turkki on takkuuntunut jo muutaman viikon ajan, mutta Vinskin tukevampi karva ei ole vielä kerännyt kovin pahoja pakkuja. Villakoiraharrastajien kehumasta lanoliiniöljystäkin minulla on nyt omakohtaisia kokemuksia, käytin sitä pari viikkoa sitten Soinnun hoitoaineen seassa. Kaksi päivää pesun jälkeen valkoinen koira oli kauttaaltaan harmaa - öljyinen turkki imi itseensä kaiken lian ja pölyn, minkä lisäksi turkki takkuuntui ennätysajassa. Mutta kyllä öljy tuntuu myös vahventavan turkkia. Nyt täytyy päättää, haluanko nopeasti likaantuvan ja takkuuntuvan, mutta upeaturkkisen vai helpompihoitoisen kääpiövillakoiran, jonka turkki voisi olla vahvempi ja ryhdikkäämpi. Ei ollenkaan helppo valinta.  Viikon välein Sointu pitää pestä nyt joka tapauksessa, Vinskille riittää pari pesua kuukaudessa.

Hankin polkupyörääni springerin enkä enää oikein malttaisi odottaa, että Vinski täyttää vuoden jolloin sen kanssa voisi lähteä pienille pyörälenkeille. No, parempi katsoa kuin katua.

Huhtikuu on tokokentille valmistautumisen aikaa. Ensi viikonloppuna SVK järjestää villakoirien tokoviikonlopun Lahdessa, olen menossa sinne Mimmin kanssa. Seuraavana pääsen kuunteluoppilaaksi tokovalmennusrenkaan kevätleirille Loviisaan. Toivottavasti saamme tarpeeksi eväitä ja inspiraatiota kesää varten, että Mimmi saisi ainakin sen BH: suoritettua ja mahdollisesti vielä vähän kokemusta tokokisoista.   

 

 

Pennut puoli vuotta

Sunnuntai 7.12.2008 klo 21:29

Harmaa isovillakoira Vinski täytti 6 kuukautta pari päivää sitten, ja valkoinen kääpiötyttö Sointu täyttää saman parin päivän kuluttua. Valtavasta kokoerosta huolimatta (kaksikymmentä kiloa ja kolmisen kiloa) pennuilla on hauskaa keskenään ja oikea tappelukin onnistuu siten, että Vinski asettautuu selälleen lattialle ja Sointu hyppää sen päälle ja raastaa harmaata turkkia vimmatusti. Onneksi pentujen luonteet menevät näin  päin - Vinski on lempeä ja varovainen, Sointu kovapäinen vauhtimimmi - muuten leikit voisivat olla vaarallisia.

Vinskin ensimmäinen pentunäyttely oli tänään, ja hyvin meni. Se liikkui iloisesti ja kevyellä ravilla, vaikka Kaapelitehtaan kehä oli pieni ja liukas. Vieraiden koirien ja ihmisten suuri määrä arvelutti Vinskiä aluksi, varsinkin kun kehämme vieressä parveili lauma valtavia leonbergejä. Kiitos Päivi Tammiselle ja City-Puudeleille, joiden ansiosta villakoirille on ollut näyttelytreenejä pitkin syksyä, ilman niitä Vinskin esiintymisestä tuskin olisi tullut mitään!

Terveisiä Rakveresta!

Lauantai 1.11.2008 klo 19:07

Viime viikonloppuna kävin Mimmin kanssa Rakveressa katsomassa, miltä näyttelytouhu tuntuu ulkomailla. Mimmi käyttäytyi koko matkan ajan esimerkillisesti ja herätti ylväällä olemuksellaan huomiota Tallinnassa. Meitä onnisti myös säiden suhteen: lähtiessämme Suomesta satoi, mutta lahden eteläpuolella piteli poutaa koko perjantain ja ensimmäiset sadepisarat saimme niskaamme vasta, kun tulimme ulos näyttelypaikkana olleesta urheiluhallista Rakveressa.

Näyttelyssä kaikki meni hyvin. Kehä oli pieni, ja hitaassa vauhdissa Mimmillä on taipumus peitsata. Onneksi tuomarilla riitti kärsivällisyyttä pyytää koiraa liikkumaan niin kauan, että sen kauniit liikkeet pääsivät esille.  Tuloksena oli serti ja VSP. Mimmi on nyt siis vahvistamista vaille Eestin valio. Kiitokset tuomarille Tiina Taulokselle.

Jatkossa Mimmi käy ehkä silloin tällöin näyttelyissä, mutta pääasiassa mielenkiinto suuntautuu tästä lähtien BH-kokeen suorittamiseen. Seuraaminen on jo melko hyvässä mallissa, tällä hetkellä työn alla ovat jättöliikkeet - joskus menee hyvin, mutta  aika epävarmalta suoritus vielä tuntuu. Luoksetulo on tietenkin maailman ihaninta Mimmin mielestä, tokihan se tietää että vetolelu voi milloin tahansa ilmaantua näkyville minun taskustani!

Tuisku ja Sointu

Maanantai 1.9.2008 klo 23:28 - Annikki

Kaivopuiston näyttelyssä Tuisku sai vihdoinkin ensimmäisen sertinsä. Kiitos tuomarille, vaikka tuskinpa hän tätä lukee! Tuiskun turkki on viime aikoina vahvistunut ja kehäesiintyminen muuttunut kesän näyttelykokemusten myötä reippaaksi ja iloiseksi. Tammikuussa Tuisku täyttää kaksi vuotta, joten lienee syytä takoa nyt kun rauta on kuuma,  ja yrittää toista sertiä ennen vuodenvaihdetta ja sitten kaksivuotiaana se kolmas. Ei kovin ovela suunnitelma, mutta parempaakaan en keksi...

Mimmi sai kolmannen sertin heti toisen jälkeen elokuun alussa eikä ole sen jälkeen käynyt virallisissa näyttelyissä. Tarkoitus on kyllä käydä näyttäytymässä aina silloin tällöin, mutta nyt kun se on jo valio, ei ole enää kiirettä. Cacibit eivät meitä kiinnosta, tästä lähtien varsinainen tavoite on BH-koe joskus ensi vuoden puolella.

Viime perjantaina perheeseen tuli pikkuruinen kääpiötyttö Sointu. Sen kuva on jo kotisivulla dwarfs-linkin takana. Oikeastaan minun piti vain pitää sitä hoidossa jonkin aikaa, mutta näinhän tässä kävi... Mimmi suhtautuu tulokkaaseen kohteliaan pidättyvästi, mutta Tuisku on siitä innoissaan. Sointu on vielä niin pieni, että siitä ei vielä ole oikein Tuiskulle leikkikaveriksi, mutta ehkä vähän ajan kuluttua.

Uhkarohkea paluu näyttelykehiin

Keskiviikko 16.7.2008 klo 18:13 - annikki

Viime viikonloppuna tein Mimmin kanssa komean paluun koiranäyttelyharrastukseen - tuloksena toinen serti ja VSP.  Maaliskuinen floppi Tampereen näyttelyssä (H) tietenkin masensi vähän, vaikka sanotaan, että kyllä jokaisen hyvän koiran pitää ainakin yksi sininen nauha vetäistä, laatuarvostelussa nimittäin! Maaliskuun jälkeen Mimmi on kasvatellut karvaa niskan seudulle ja harjoitellut sietämään vieraiden tätien ja setien lääppimistä. Siitä se ei vieläkään pidä, mutta nykyään se sentään tietää, että niinkin voi käydä (että vieras ihminen kopeloi kuin omaa koiraansa) ja saahan siitä kuitenkin namun lohdutuspalkinnoksi. Tätä tarkoitan kun sanoin kehään menoa uhkarokeaksi tempuksi, tiedän ettei Mimmi ole "judge lover", mutta menin kuitenkin. No, vähän se kyyristeli tuomarin käden alla muttei sentään kierähtänyt karkuun kuten Tampereella.

Tuisku oli  keskarikehässä PU3, mikä oli ihan kiva juttu sekin. Aiemmin kesällä Tuisku  on käynyt kahdessa näyttelyssä ja saanut toisesta varasertin, vaan ihan oikeata ei ole vielä sattunut kohdalle. Ne upeat mustat ja niiden pursuileva, kankea turkki...! Yleensä siis jokin musta menee edelle ja nappaa sertin.  Vaan tulee se meidänkin vuoro vielä, niin uskon, vaikka onhan Tuisku kelpo ja kaunis koira ilman titteleitäkin.

Lumin valkoiset keskaripennut muuttivat kaikki uusiin koteihinsa noin yhdeksän viikon ikäisinä, siis reilu kuukausi sitten. Pennut ovat olleet kaikki terveitä ja neljä niistä on käynyt pari kertaa luonani trimmattavana.  Kaikkein pisimmän matkan taakse muuttanutta Ilmaa en ole nähnyt luovutuksen jälkeen, sen isäntäväki kuulemma saa itse trimmattua. Uskomattoman Ihana Ilta löysi hyvän sijoituskodin Tammisaaresta, kymmenen minuutin matkan päässä trimmaamosta, mikä on mielestäni hieno juttu! Pitkäkopinen ja rämäpäinen Ilta alkaa pian olla pentunäyttelyiässä, vaviskaa te mustat keskarit, täältä tulee yksi valkoinen joka hoitaa homman kotiin!!!

 

 

 

 

Syntymiä ja syntyvyyden säännöstelyä

Lauantai 15.3.2008 klo 22:06 - Annikki

Tänään Lumi-keskari sai viisi pentua!!! Synnytys sujui nopeasti, neljässä tunnissa, vaikka avautumisvaihe kesti reilusti yli kaksitoista tuntia.  Kaikki valkoiset pallerot ovat tyttöjä, mikä on hyvä sikäli, että vain tyttöjä meiltä on kyseltykin... mikä ihmeen narttubuumi nyt on menossa?

Pennut ja emä voivat hyvin. Nyt vain katsellaan niiden kasvamista, ja pidetään hyvää huolta emosta. Pentujen "super dog"-ohjelman mukainen käsittely alkaa muutama päivä syntymän jälkeen.

Viime viikolla Taika steriloitiin. Leikkauspäivänä se oli tietenkin kipeä, kauhuissaan kaulurista ja vuoti vertakin jonkin verran, mutta toipuminen alkoi nopeasti. Taika on saanut jo kahdet hienot pennut, mikä riittää hyvin yhdelle nartulle. Tiineys ja synnytys ovat melkoinen rasitus emolle, eikä liian moni pennutus ennusta hyvää sen terveydelle jatkossa - käsittääkseni. No, tätä ei ainakaan Taikan kohdalla tarvitse enää miettiä, kahdet reippaat pennut maailmalla ja juoksuista vapaa (toivottavasti terve!) vuosikymmen elämää edessä! Kokeilimme muuten koiratanssia ennen leikkausta kolmen kerran lyhytkurssilla, ja meillä kummallakin oli hauskaa. Harrastus jatkuu.

Tänään oli myös Tampereen näyttely. Esitin Mimmin, Taikan tyttären ensimmäisestä pentueesta. Mimmi esiintyy hyvin - seisoo kauniisti ja juoksee kuin unelma (yhden tuomarin sanoja lainaten "she moves like a dream"), mutta inhoaa kun vieraat ihmiset käyvät siihen käsiksi. Se on ollut kotona vuoden karvaa kasvattamassa, eikä näyttelyharjoituksia ole tehty sitten viime marraskuun näyttelykurssin jälkeen. Niinpä se kiemurteli tuomarin käsissä kuin käärme, eikä tämä siitä tykännyt! Kehässä kävi myös Tuisku, eikä senkään menestys ei ollut päätä huimaava. Kunnon koiranäyttelyasenteella on vain todettava: ei ollut meidän päivä. 

 

 

 

Valkoisiakin pentuja, vaihteeksi

Lauantai 16.2.2008 klo 21:51 - Annikki

Eilen valkoinen keskikokoinen villakoira Lumi (Nevskaja Zhemchuzhina So Unbelievable) kävi ultrassa, ja kyllä siellä muutama pentu näkyi! Nyt pitää jaksaa odottaa vielä kuukauden verran. Pennut syntyvät Turussa, joten en itse pääse seuraamaan valkoisten karvapallojen kehitystä yhtä tiiviisti kuin näiden mustien, mutta tuleepa ainakin vierailtua tyttären luona tiheään tulevan kevään aikana... Pentujen isä on kuvankaunis Whiteway´s Nobody but Nemo, johon ihastuin heti ensinäkemältä viime kesänä Hämeenlinnan koiranäyttelyssä.

Sitä edellisenä päivänä, torstaina, Nokinenä muutti uuteen kotiin. Pennun kennelnimi ei sinäsä ole sopiva käyttönimeksi, mutta kutsumanimi on vielä kuulemma harkinnassa. Siitä tuli isän tyttö (saman perheen toinen koira Rasmus on näiden pentujen isä), ja samalla hevostyttö - ensikäynti talleille on kuulemma jo tehty. Reippaana Nokinenäkin on ollut. Yksikään uusista omistajista ei ole sanonut pennun ujostelleen tai olleen onneton kodinvaihdon takia. Toivottavasti näiden vauhtiveikkojen toimintakyky ei silti ole liikaa emännille ja isännille!

Nemeasta tulee kemijärveläinen ja nimeltään Namu. Hauska nimi. Nemea samoin kuin Nikilaudakin lähtee kotoa vasta maaliskuussa. Mikäs niiden on täällä odotella emon ja kasvattajan hellässä huomassa. Pihalle pääsee juoksemaan monta kertaa päivässä, leikkitovereista ei ole puutetta ja aina silloin tällöin käydään kaupunkireissulla Helsingissä.

 

 

 

 

Ensimmäiset muuttajat

Sunnuntai 10.2.2008 klo 21:01 - Annikki

Eilen Nasta pääsi omaan kotiinsa. Pieni ystävällinen Nasta, kiltimpää pentua ei hevin löydy. Nasta on aikuisenakin varmasti helppo ja ystävällinen koira. Nasta saa kuulemma pitää kirjoihin merkityn nimensä myös kotioloissa, kiva! Matka oli sujunut hyvin, reilun tunnin ajoaika mennyt suurimman osan nukkuessa ja pentu oli kotonakin ollut jo reipas, syönyt ja leikkinyt.

Tänään haettiin sitten Nestori, josta tulee kotioloissa Nipa. Nestori oli keskustellut ajon alussa asiasta hieman äänekkäämmin, mutta oli sitten sekin rauhoittunut ja nukahtanut. Matkaa olikin enemmän, kolmisen tuntia. Nestori oli jo ensimmäisenä päivänään saanut tutustua lampaisiin ja kissoihin, aika hurjaa! Mahtaako pieni pentu ollenkaan käsittää mitä ne ovat ja miten niihin pitäisi suhtautua, kun on tähän asti nähnyt vain sisaruksensa, emonsa ja valkoisen Tuisku-keskarin. Nestorista kasvaa aktiivinen ja itsetietoinen koira, joka tulee varmasti viihtymään maalaisympäristössä oman kotipiirinsä kulunvalvojana.

Pentuja jäi kotiin vielä kuusi, joista kahdella on ihan varmasti koti jo odottamassa. Jotenkin tämän talon pentutiheys tuntuu edelleen ihan kiitettävältä, mahtaako johtua siitä että tässä iässä ne kasvavat melkein silmissä?

Pentutarkastus

Torstai 7.2.2008 klo 21:18 - Annikki

Seitsemänviikkoisten pentujen maailma on tähän asti koostunut pentuhuoneesta, pihasta ja olohuoneesta Tänään se laajeni aika lailla (80 km suuntaansa). Aamulla pakkasin koko konkkaronkan autoon ja Helsinkiin. Alkumatkasta pennut jaksoivat vinkua ja haukkua noin viisi kilometriä, mutta sen jälkeen häkeissä hiljeni ja pennut vetelivät sikeitä loppumatkan. Matkapahoinvoinnista tai muista ongelmista ei ollut tietoakaan.

Koiratrimmaamo oli tänään suljettu, yksityistilaisuus näet... Taika oli tietysti mukana valvomassa, että kaikki sujui hyvin. Ennen eläinlääkärin tuloa pari pentua ehti käydä kylvyssä ja föönauksessa. Tarkastus sujui hyvin, urosten kivekset olivat ok ja pennut muutenkin terveitä. Tässä pentueessa urosten ja narttujen välinen kokoero on tosiaan tuntuva! Lisäksi pojat ovat "hyvinsyöneitä", kun taas tytöt hoikanpuoleisia. Mutta voi, miten kauniita, etenkin Neiti ja Nefertiti!

 Muuten pennut suhtautuivat rauhallisesti ympäristön vaihdokseen. Puolet trimmaamon työtilasta oli aidattu niiden käyttöön, toinen puoli eläinlääkärin työskentelyä varten. Pennut nukahtivat pian ja nukkuivat suurimman osan päivää, liekö tämä niiden tapa reagoida stressiin?! Iltapäivällä ehdin vielä pestä ja trimmata neljä pentua, niinpä viikonlopulle kylvetettäväksi jäi vain kaksi.

Lauantaina kodin jättää sydänkäpynen Nasta ja sunnuntaina pentueen puhemies Nestori ("Hei, ei me täällä pentuhuoneessa enää haluta olla, me tultais mielellään taas sinne olkkariin vähäksi aikaa, heeii, kuuleeko kukaan??!!!"). Pieniähän nuo vielä ovat lähtemään kotoa seitsemän ja puolen viikon iässä, mutta on aikaisella luovutuksella hyvätkin puolensa. Nokinenä lähtee ensi viikolla, kun taas Nikilauda saa jäädä synnyinkotiinsa vielä maaliskuun puolelle odottelemaan, kunhan uusi emäntä kotiutuu etelänmatkaltaan. Nefertiti saa jäädä meille vaikka vuodeksi, kunhan se oikea sijoituskoti vain löytyisi sitten joskus ja tarpeeksi läheltä. Pidetään peukkuja, että Neiti, Nikolai ja Nemeakin löytävät paikkansa maailmassa vielä ennen kesää.